Kymmenien vuosien, jopa sadan ikäinen oli tämä sitkeä koivuvanhus, joka tuli meille osana Ilosaaresta poistettua puistopuuerää.

Kun sitten perhe, jossa laulu ja musiikki ovat iso osa elämää, tilasi meiltä uudet portaat, ajattelimme ehdottaa tätä paikallista musiikkihistoriaa imenyttä materiaalia niiden raaka-aineeksi. Vastaus oli innostunut, joten lähdimme valikoimaan ilmeikkäimmät lankut, joissa vanhalle puulle tyypillinen “sydäntumma” tuo hauskaa juovamaista kuviota lankkujen pintaan.

Oikeastaan kyseessä oli rinnetalon porrasremontti, jossa “puolikkaan” kerroksen portaiden paikkaa vaihdettiin ja asunnon neliöt ja alatasanteen takkatila saatiin paremmin käyttöön. Sami Pesälän Pajalta teki portaiden valkoiseksi maalatun metallirungon ja kaiteiden sirot metallipinnat, joihin me sovitimme puuaskelmat ja puiset käsijohteet.

Porrasaskelmat on tehty jokainen suoraan lankusta, ei liimalevystä, mikä tuo jykevyyttä muuten sironnäköisiin portaisiin. Etureunoihin jyrsittiin huomaamaton jarru-ura, ja lapsiportti kiinnitettiin lisäsovitepalalla, joloin portin voi myöhemmin siististi poistaa käytöstä kun sen aika on 🙂

Koivulankut käsiteltiin luonnonmukaisesti veteen liuotetulla soodalla. Sooda reagoi puun kanssa ja ikään kuin “syventää” sävyä, mutta ei tee siitä kuitenkaan kellertävää. Pintaan levitettiin väritön öljyvaha.

Lopputulos on ilmava porrasrakenne, jossa luonnollinen puu on pääosassa – juovineen ja värivaihteluineen, joita sooda korostaa. Keveä kaide avaa korkealla rinteellä seisovan talon ikkunoista maisemaa avarammin – ja ennen kaikkea takan ääressä on nyt enemmän tilaa istua iltaa ja paistaa vaahtokarkkeja, musiikin ympäröimänä 🙂